Huolettomia veitikoita, osa 2

Maanantaina tuli kutsu valtuuston kokoukseen. Alunperin piti tehdä pihahommia, sitten lupauduin pojan rakennukselle talkoisiin. Kesken matkaa sain soiton, että pitää tulla valtuustoon. Ei muuta kuin takaisin kotiin vaatteita vaihtamaan.

Kokous alkoi juhlavasti, kun juhlittiin 90- vuotiasta Kempeleen valtuustoa. Paikalla oli myös entisiä luottamushenkilöitä. Pitkä rivi luottamushenkilöitä ja kunnan työntekijöitä palkittiin ansiomerkeillä.

Itse kokousta ei voi juuri kehua. Suurin osa valtuutetuista vähät välittää miten kunnan käy. Kempeleellä olisi viisaasti toimien mahdollisuus klaarata läpi tämänkin laman. Mutta nyt mennään kriisikuntaa kohden, niin että rytisee.

Ennen saattoi luottaa, että kokoomuksessa ja vasemmistoliitossa on jämerästi ajattelevia henkilöitä, eikä keskustan tarvinnut yksin kantaa vastuuta. Nyt tilanne näyttää muuttuneen. Keskusta on säilyttänyt vastuunkantajan asenteen, mutta muilta se on hävinnyt. Demareilla ja uusilla ryhmillä sitä ei ole ollutkaan.

Mistä tämä purkaus. Minusta 1,5 miljoonaa euroa on iso raha. Nyt se menetään, kun Ylikylän koulun rakentamista aikaistetaan. Mitään pakottavaa tarvetta koulun rakentamiseen tuossa ajassa ei ole. Suunnitteluajaksi jää 4 kuukautta, mikä on aivan liian lyhyt.  Sutta tulee väkisinkin. Rakentamisaika olisi yksi vuosi. Jos suunnittelu viivästyy hetkenkin, joudutaan rakentamisaikaa lyhentämään. Mitä silloin tapahtuu. Homeongelmat ovat odottamassa, kun ei ole aikaa odottaa, että rakenteet ehtivät kuivua.

 

Joko valoa on näkyvissä

Viime päivinä on hieman raotettu miten kriittisessä tilassa maailman ja Euroopan rahoitusmarkkinat olivat vuosi sitten. Vielä muutama päivä niin koko systeemi olisi voinut romahtaa. Kyllä siinä valtioiden johtajilla on ollut pinna kireällä, tai heillä ei ole hermoja ollenkaan. Onneksi mitä ilmeisemmin nopeilla ja kovillakin toimilla täydellinen romahdus vältettiin.

Reaalitalous seurasi perässä pienellä viiveellä. Tilausten loppuessa alkoivat työtkin loppua. Miinusmerkkisiä lukuja alkoin tulla joka puolelta. Nyt on alkanut tulla varovaisia uutisia, että talouden syöksykierre olisi loppumassa ja päästäisiin ehkä piankin nousun puolelle. Finanssisektorilla nousu on jo selvää. Ovatko nuo signaalit  samanlaisia  kuin edellisesssä lamassa. Esko Aho nimesi jälkeenpäin melkein minuutin tarkkuudella, milloin tuli ensimmäinen signaali, että tästä kuitenkin selvitään. Silloin oli Suomi vapaassa pudotuksessa ja korjausliikkeetkin olivat omia.

Nyt on kysymys maailmanlaajuisesta lamasta. Meidän omat vaikuttamismahdollisuudet ovat vähäiset ja lamasta selviäminenkin on pitkälti kiinni siitä, mitä tapahtuu isommissa maissa. Edellisen laman aikana leikattiin rajusti etuja. Kaikkea ei ole vielä edes palautettu. Nyt pyritään selviämään ilman suuria leikkauksia. Pyörät yritetään pitää pyörimässä. Varjopuolena on se,  että pyöriä pyöritetään nyt velaksi. Taas on pitkä velanmaksun aika edessä. Tulevaisuus näyttää onko tämä politiikka oikea. Kuinka suuren velan saamme maksettavaksi.

Edelleen tarvitaan johdolta melkoista kylmäpäisyyttä.  Maailmantalouden signaaleja olisi kyettävä lukemaan oikein.  Ainakaan vielä en ole lukenut arvioita,  että tähän mennessä otetut askelmerkit olisivat olleet vääriä.

 

Ihmeellinen alv

Ruoan arvonlisäveron alentaminen on jälleen ajankohtainen. Sitä on yritetty tehdä jo pitkästi toistakymmentä vuotta. Nyt vihdoin asiasta saatiin sovituksi hallitusneuvotteluissa. Harmillisesti ajankohta on vasta nyt pahimman laman aikaan. Veroa vastustavat voivat vedota siihen, ettei nyt ole alennusten aika. Ensin olisikin pitänyt alentaa ruoan veroja ja vasta sitten antaa muita etuja

Veronalennuksen vastustamien on ollut kummallista. Kun tuloveroja tai pääomaveroja on alennettu, ei kukaan ole kysellyt mihin säästyneet rahat kukin käyttää. Nyt kun kerrrankin on kyse uudistuksesta joka auttaisi myös kaikkien huonotuloisimpia, käytetään tällaisia argumentteja. Eniten vastustusta on ollut demarien keskuudessa. Ehkä demarit ovat luopuneet kaikkien köyhimpien etujen ajamisesta. Heille on tärkeintä palkkatuloillaan hyvin toimeen tuleva osa.

Hesarin pääkirjoutuksessa alennusta pidettiin huonona, koska se hyödyntää enemmän hyvätuloisia, jotka voivat ostaa kalliimpia tuotteita. Totta, mutta sanokaapa toinen uudistus, joka helpottaisi myös vähempiosaisten elämää. Suhteellisesti jopa paljon enemmän.

On myös sanottu, että kauppa kahmaisee alennuksen itselleen. Kaupalla onkin näytön paikka. Asiasta on niin paljon puhuttu, että kynnys alennuksen kahmaisemiseen itselle on suuri.

Kokoomus on irtopisteiden keruun mestari. Ehdottamalla ravintolaruoan alv:n laskemista 14 prosenttiin ja vähentämällä perusruoan alennusta samaiseen 14 prosenttiin kokoomus keräisi pisteet itselleen ja keskustan vuosien työ valuisi hukkaan.

 

Saisi jo riittää

Vaalirahajutut eivät ota loppuakseen. Aina paljastuu uusia asioita, joita ei ole kerrottu tai jotka ovat unohtuneet. Ilmeisesti nykyisen puolusihteerin valinta oli paha virhe. Kaikki vaalit on hävitty ja sotkuja tulee julkisuuteen jatkuvasti uusia. Myös puoluejohtaja on antanut aihetta juttuun jos toiseenkin. Varmasti kaikkien hartain toive oliis, että kaikki olisi nyt kerrottu. Muuten seuraavissa vaaleissa käy tosi huonosti

Toiset puolueet ovat välttyneet samalta vyyhdeltä. Toivoisi, että niiltäkin vaaditaan tasapuolisuuden nimissä vastaavia selvityksiä. Mutta mitäpä medialle mahtaa. Jos se saa kaivettua jostain jatkuvasti uusia juttuja, miksi vaihtaa kohdetta.

Jatkuvasti on vakuutettu, että mitään laitonta ei ole tapahtunut. Mitään sellaista ei ole vielä tullutkaan vastaan. Toivottavasti ei tulekaan. Elinkeinoelämän tukea tarvittaisiin jatkossakin. Miten tulevia vaaleja rahoitetaan, jos rahoittajat pelästyvät kokonaan.

 

Huolettomia veitikoita

Sain eilen illalla ja yöllä olla mukana Kempeleen valtuuston kokouksessa pitkästä aikaa. Pyyntö tuli parin tunnin varotusajalla, joten eipä siinä kovin paljon ehtinyt valmistautua. Keväällä pyydettiin kerran, mutta silloin olin Helsingissä. Sieltä ei tunnissa oikein ehdi mukaan.

Miltä tuntui istua jälleen valtuuston pulpetissa. Voipi sanoa, että ei nyt oikein riemumieltä syntynyt. Kun edelliset kaudet ovat vielä hyvässä muistissa, tulee helposti vertailtua illan vaikutelmia menneeseen.

En nyt keksi mikä olisi paremmin. Ehkä sellaisiakin asioita on. Kolme negatiivista asiaa tulee päällimmäisenä mieleen.

Toiminta oli vielä jäsentymätöntä. Se menee ehkä uutuuden piikkiin. Toiseksi olin havaitsevani uudenlaista nokittelukulttuuria. Yksi syy saattoi olla myöhään venynyt kokous, mutta suuri osa puheenvuoroista meni tähän kategoriaan.

Kolmannesta asiasta olen kovin huolissani. Valtuustossa on aina ollut populistiosasto. Lähes aina on löytynyt kuitenkin enemmistö joka on kantanut vastuun, vaikka se ei aina tuo irtopisteitä. Nyt näyttää pahasti siltä, että tuo vastuuosasto on alakynnessä. Muuta ei voi päätellä, kun ei välitetä 1,5 miljoonasta eurosta, mikä kunnalle olisi tulossa. Vastaava summa ollaan valmiita ottamaan lainaa. Huolettomia veitikoita sanon minä.

 

Edustajat on nyt valittu

EU-vaalit olivat odotetun laimeat. Tulos oli osittain yllättävä, osittain ei. Soinin vaalivoittoa osattiin jo odottaa. Mielenkiintoista on kuinka kauan hänen suosionsa säilyy. On melko mahdottomuus olla läsnä yhtäaikaa niin Brysselissä kuin Helsingissäkin. Luulen edelleen, että tästä alkaa tämän kuplan puhkeaminen.

Yllättävintä oli vasemmiston lähes totaalinen romahdus. Vasemmiston listoilta valittiin yksi perusdemari ja yksi pelle. Vasemmistoliitto jäi kokonaan ilman. Sitoumaton Isä Mitro voi vaikka liittyä kristillisiin. Mikään ei sitä estäisi.

Vihreillä oli terävä kärki. Heitä voi onnitella voitosta. Toivottavasti heillä on myös vaikutusvaltaa omassa ryhmässään.

Kokoomus kärsi pitkästä aikaa vaalitappion. Tosin melko lievän. Saa nähdä merkitseekö tämä trendin kääntymistä alaspäin. Usein tapahtumat pyrkivät kumuloitumaan ja ruokkivat trendiä milloin se on menossa ylöspäin, milloin alaspäin.

Keskusta välttyi pahimmalta kauhuskenaariolta. Jos ei mennyt hyvin, niin ei mennyt muillakaan. Tärkeää olisi saada jonkinlaisia valonpilkahduksia kannatusluvuissa, jotta päästäisiin vaihteeksi kasvu-uralle. Maaseudun väestön saaminen vaaliuurnille näyttää olevan tuskaisen vaikeaa. Minne on hävinnyt vanhat hyvät ajat, jolloin äänestäminen oli aivan kunnia-asia.

 

Vaalit kuulemma menossa

EU-vaalit ovat ovella tuossa tuokiossa, vaikka eipä sitä juuri huomaa. Taannoisen vaaliavustusjupakan ja vallitsevan laman johdosta rahaa vaalityöhön ei taida olla muilla kuin vasemmistoehdokkailla. Heillehän me kaikki annamme vaaliavustusta maksamalla ammattiliittojen jäsenmaksuja.

Parhaiten vaaleissa ovat päässeet esille muutamta julkkisehdokkaat. Se mitä heillä olisi annettavaa Suomelle ja EU:lle jää hämärän peittoon. On mielenkiintoista nähdä miten julkkisehdokkaat pärjäävät.

Suomi on vaaleissa yhtä vaalipiiriä. Tähän asti valtakunnallinen edustavuus on säilynyt melko hyvin. Mutta voi aivan hyvin käydä niin, että pääkaupunkiseudun ehdokkaat valtaavat kaikki paikat. Heillä on etunaan suuret määrät potentiaalisia äänestäjiä lähellä ja yhteydet valtakunnalliseen mediaan. En ymmärrä miksi maata ei voisi jakaa esimerkiksi kolmeen vaalipiiriin. Alueellinen edustavuus varmistuisi ja vaalikampanjointi olisi vähän inhimillisempää.

Mistä EU vaaleissa voitaisiin keskustella. Toistaiseksi ainoa asia mikä on jäänyt mieleeni on se, edustavatko mepit omaa maataan vai ryhmittymäänsä. Aivan vasta on saatu esimerkkejä, kuinka suomalaismepit ovat äänestäneet ryhmänsä mukana sellaisen lainsäädännön puolesta, mikä ei tänne sovi. Ehkä on hienoa kuulua eurooppalaiseen perheeseen ja unohtaa  nämä kotoiset pienet kuviot.

Olisi tärkeää äänestää henkilöitä joilla on vahva parlamentaarinen kokemus. Heillä on parhaat valmiudet edustaa meitä myös Euroopan kuvioissa

 

Täytekakkua koko viikko

Koko viikko kului täytekakun syönnissä. Ensin sunnuntaina oli äitienpäivä. Sitten vietettiin työnantajan eli Metsähallituksen 150- v juhlia. Viikkoon mahtui henkilöstötilaisuus ja kahvitilaisuudet Hailuodossa ja Kalajoella. Kaikissa tilaisuuksissa syötiin täytekakkua. Kun kakkua jäi vähän yli, saatiin kakusta nauttia välipäivinäkin.

Yleisölle eli kruununmetsien käyttäjille ja samalla omistajille tarjottiin täytekakkukahvit 21 luontokeskuksessa. Lisäksi eräät työpaikat järjestivät avoimien ovien päiviä. Periaatteessa kaikilla kansalaisilla oli mahdollisuus osallistua näihin juhliin.

Metsähallitus sai alkunsa 1859 kun Venäjän keisari päätti, että tarvitaan metsähallintoa. Senaatti vahvisti asian 13.5.1859. Näin Flooran päivä on syntymäpäivä. On pieni ihme, että organisaatio voi saavuttaa niinkin korkean iän ja säilyttää vielä nimensäkin. Yksi iän salaisuus viimeisten 20 vuoden aikana on ollut organisaation joustaminen uusien tarpeiden ja tavoitteiden mukaiseksi. Itsellänikin ovat jo laskut menneet sekaisin, kuinka monta kertaa syysteemiä on viritelty uuteen uskoon.

Alkuvaiheessa 150 vuotta sitten päätehtävä oli vahtia, ettei valtion puuta varasteta. Sotien jälkeen maksettiin sotakorvauksia ja asutettiin siirtolaiset. Metsätyön koneellistuessa päätettiin ryhtyä kasvattamaan puupääomaa. Alkoi Mera kausi, jolloin ojitettiin innokkaasti, tehtiin paljon teitä, perattiin jokia ja kehitettiin yhä järeämpiä puunkorjuu- ja metsänhoitomenetelmiä. Homma onnistuikin, sillä puuston suhteen saatiin Karjala takaisin.

Vastavoimakin syntyi. Alettiin huolestua luontoarvojen puolesta. Syntyivät lukuisat suojeluohjelmat ja sitä kautta suojelualueet. Myös kansalaisten retkeilu ja virkistysmahdollisuuksia haluttiin parantaa. Nyt ollaankin sitten pitkällä niin talousmetsien hoidon ja tuottavuuden kuin suojelunkin suhteen.

Tulevaisuus on jännittävä. Säilyykö organisaatio jossa hoidetaan niin puuntuotantoa kuin suojeluakin. Luonnonvaroille on kaiken järjen mukaan tulevaisuudessakin kysyntää. Jos paperia ei tehdä, niin sitten vaikkapa biodieseliä. Puusta saadaan energiaa, ruokaa ja kaikenlaisia tavaroita.

 

Frontex

Suomeen saatiin EU:n kemikaalivirasto pitkän väännön jälkeen. Puolalaiset saivat itselleen Varsovaan rajavalvontaviraston. Virasto on sijoitettu keskustan yhteen pilvenpiirtäjän neljään kerrokseen. Kerrokset ovat 22-25 tai jotain sinnepäin. Kaikesta näkee, että puolalaiset ovat halunneet antaa virastolle näyttävät ja modernit puitteet.

Suomalaiset ovat olleet näkyvästi mukana viraston suunnittelussa ja toteutuksessa. Koko viraston idea on lähtenyt Suomesta ja sen suunnittelussa on käytetty hyväksi suomalaisten kokemuksia rajavalvonnasta. Suomen raja onkin eräs parhaiten valvottuja koko maailmassa.

Virastolla riittää tekemistä. Eurooppa on eräänlainen onnela, jonne pyritään laillisesti ja laittomasti. Vettä pitkin tullaan Kreikkaan, Espanjaan ja Italiaan juuri ja juuri vedenpinnalla pysyvillä paateilla. Jos huomataan, että ollaan jäämässä kiinni, rikotaan paatti siten, että koko porukka joutuu merihätään. Heidät on sitten pakko poimia merestä. Moni tietenkin menehtyy tällä keinolla.

Tärkeimmät maakäytävät suuntautuvat Puolaan ja Kreikkaan. Huomattava väylä ovat lentokentät. Lentoliikenteessä lähes kaikki maat ovatkin rajamaita. Siinäpä riittää virastolla puuhaa, kun vuosittain käännytetään satoja tuhansia tulijoita ja maihin jo päässeitä. Virasto järjestää rajavalvojille koulutusta. Tavoitteena on, että heillä olisi yhtenäinen valmius työhönsä. Uusiin tilanteisiin valmistaudutaan riskianalyyseillä. Varmaankin viraston hallussa on suuret tiedostot Euroopan kansalaisista ja siksi pyrkivistä. Virastossa on seitsemän suomalaista pääjohtajajasta lähtien, joten virasto on hyvissä käsissä.

 

Koulukiusaaminen

Inhottavimpia ilmiöitä on koulukiusaaminen. Sen havaitseminen on vaikeaa, mutta seuraukset voivat olla vakavat.

Tavallisesta nahistelusta ja sanailusta koulukiusaaminen poikkeaa siinä, että kiusaajia on ryhmä, mutta kohteena on yksi oppilas. Kiusaaminen on pitkäaikasta. Toiset oppilaat, jotka näkevät kiusaamisen suhtautuvat siihen välinpitämättömästi tai neutraalisti, eivätkä asetu puolustamaan kiusattua.

Poikien kiusaaminen on helpompi havaita, koska siihen usein liittyy fyysistä väkivaltaa. Tytöillä puolestaan kiusaaminen on usein verbaalista ja niin hienosyistä, etteivät ulkopuoliset sitä ollenkaan huomaa. Vanhemmat ja opettajat voivat olla täysin tietämättömiä kiusatun tuskasta.

Kun kiusaaminen tulee ilmi, on kaikki keinot, järeätkin, käytettävä. Kiusaaminen on saatava loppumaan sillä hetkellä. Kiusaamiselle tulee asettaa nollatoleranssi. Vaikeinta voi olla, että kiusaajat eivät ollenkaan tajua mitä ovat olleet tekemässä. Koko juttu on ollut ehkä harmitonta pilaa. Mutta kaikki se mitä kiusattu ajattelee, on totta hänen mielessään. Lähtökohdaksi tulee ottaa kiusatun totuus. Tarvittaessa myös vanhemmat on otettava prosessiin mukaan. Vanhemmille on kerrottava tarkasti mitä on kysymys. Helposti käy niin, etteihän se meidän Jussi tai Kaisa ole voinut tuollaista tehdä. Jos sitten koko ryhmä todistaa samaa, on kiusattu taas yksin ryhmää vastaa ja koko prosessi menee pieleen. Aiheutuvat vammat ovat entistä suuremmat.

Miten sitten välttää koulukiusaamista. Ainoa tapa mikä tulee mieleen ovat kyselyt. Lapsille tulisi tehdä kysely, jossa he anonyyminä voisivat sanoa, että minua on kiusattu. Jos luokalle tulee yksikin rasti, tilanteeseen on heti puututtava vakavasti. Kyselyjä tulee tehdä kaksi kertaa vuodessa, sillä jos kysely tehdään vain kerran, on kiusaaminen voinut jo jatkua kuukausikaupalla.