Kumpi voittaa

Varmaankin reilut sata vuotta on pohdittu sitä, kumpi järjestelmä viimein voittaa;  kommunistinen vai kapitalistinen. Yleensä kapitalismi on ollut niskan päällä, mutta varmaan esimerkiksi 30-luvulla moni olisi ollut valmis ennustamaan kapitalismin pikaista kuolemaa. Neuvostoliitto näytti pitkään linnakkeelta, jota ei järisytä mikään. Tiedettiin kyllä, että kansalaisten olot eivät olleet häävejä, mutta järjestelmä levitti vaikutusvaltaansa ympäri maailmaa. Ronald Reagan päätti panna kovan kovaa vastaan. Aloitettiin loputon varustelukilpailu, jossa lopulta Neuvostoliiton eväät loppuivat. Kun kansalaisetkin halusivat jonkinlaista vapautta, koko entinen järjestelmä sortui. Näytti siltä, että kapitalismi voitti puhtaasti 100-0.

Viimeisen maailmanlaajuisen laman myötä on alettu miettiä, että mikä tilanne oikeasti onkaan. Suunnaton ahneus vie kapitalismin tietyin väliajoin kriisiin. Kuplat puhkeavat. Yleensä kansa ja piensijoittajat häviävät eniten. Kun nyt USA:n kansantuote on laskenut 2 prosenttia, se on heijastunut meillä kertautuen 7 prosenttiin, vaikka olemme kovin vähän itse syypäitä tähän lamaan.

Nyt on huomattu, että kommunistinen Kiina onkin tällä hetkellä talouden suurin mahti. Se harjoittaa toisaalta hyvin kapitalistista politiikkaa, mutta ei anna ihmisille vapauksia, vaan pitää heidät tiukassa ohjeessaan. USAn talous pysyy pystyssä Kiinan armeliaisuuden varassa. Kiinalaiset yritykset ostelevat osakkeita ja kiinteistöjä ympäri maailmaa. Volvokin on siirtynyt kiinalaisten hoteisiin. Kiinan valtiolla on valuuttaa pilvin pimein ja se on voinut tehtä mittavia elvytystoimenpiteitä. Kiinassa talouskasvu on jatkunut lähes entiseen huikeaan tahtiin. Toki lähtötilanne on ollut tosi alhainen.

Kumpikohan järjestelmä voittaa. Ehkä kapitalismi taas nousee, kunhan vain Kiinan valtionkapitalismi ei ehdi ennen sitä vallata koko maailmaa.

 

Paavo on poikaa

Väyrysen Paavo on vedossa. Ensimmäinen puoluejohtaja- ja pääministeriehdokas on saatu. Paavo puhkuu intoa ja elinvoimaa tilanteessa, jossa ns. tavalliset kuolevaiset ovat jo eläkkeelle tai ainakin haaveilevat sinne pääsystä. Olen itsekin ajatellut, että tuossa iässä enemmänkin istuskeltaisiin keinutuolissa ja välillä käytäisiin kykkimässä kasvimaalla.

Paavo on vahva ehdokas. Hänen asiantuntevuuttaan ei kukaan pysty asettamaan kyseenalaiseksi. Paavolla on kyky ajatella itsenäisesti ja tehdä teräviä johtopäätöksiä. Muistan vielä kuinka ennen edellistä lamaa Paavo varoitteli, että nyt mennään metsään. Häntä ei uskottu ja pyrittiin pikemminkin vaientamaan. Onhan Paavokin joskus ennustellut vähän sinne päin. Väitöskirjassa todistettiin kuinka Neuvostoliitto on vahva kuin kallio ja pysyy iät ajat.

Pääministerinä Paavo olisi hyvä. Hän kyllä kestäisi paineet ja voisi olla aloitteellinen. Hän kykenisi hallitsemaan kokonaisuuksia ja olisi sopivasti Suomen ja pohjoisen Suomenkin puolta. Puoluejohtajana voisi olla vaikeampaa. Hän haluaisi varmaankin johtaa puoluetta suvereenisti. Miten siinä otettaisiin erilaiset mielipiteet huomioon.

Vaikein kysymys on kuinka pärjättäisiin vaaleissa. Paavo herättää kovia antipatioita edelleenkin, vaikka esimerkiksi nykyinen hallitusyhteistyö on ulkoapäin katsottuna sujunut hyvin. Paavosta ollaan joko ihaillaan suuresti tai inhotaan syvästi. En tiedä mistä tuo inhokerroin johtuu. Joku piirre ärsyttää. Ehkä se on tuo suunnaton itsetietoisuus.

Mielenkiintoista nähdä montako muuta ehdokasta saadaan. Nyt kun Paavo astui itse kehiin, tulee olemaan kysymys voimamiesmittelöstä. Kovin heppoisin eväin ei kisassa pärjää.

Näin kempeleläisenä voisi kehaista, että Väyryset ovat aikanaan muuttaneet Keminmaalle täältä Ketolanperän suunnasta.

 

Matti luopuu

Tämän aamun suuri uutinen oli, että Matti Vanhanen ei lähde tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta ensi kesän puoluekokouksessa. Ilmoitus tuli ilmeisesti kaikille yllätyksenä, onhan Matin polittiinen ura ollut nousussa viime aikoina. Luopumisilmoitus tulee Vanhasen osalta  siinä mielessä hyvään aikaan, että hänen ei tarvitse luopua pakkosaumassa, häviäjänä, vaan aivan omasta vapaasta tahdosta. Se antaa erilaisen  ilmeen Vanhasen tulevalle yhteiskunnalliselle toiminnalle.

Vanhanen jätti avoimeksi sen, jatkaako hän pääministerinä vaalikauden loppuun. Jo aamulla kuultiin kommentteja, että olisi kansakunnan etu, että Vanhanen jatkaisi päämisterinä näinä tiukkoina taloudellisen laman aikona. Ehkä Vanhanen voisi astua samalla valtiomiessarjaan kunnoitettuna kansakunnan johtajana, johon rooliin hän kyllä kuuluu.

Miksi Vanhanen sitten luopuu. Kahdeksan vuotta vastuunkantajana on jo pitkä aika. Sen kuluttavuutta voi vain arvailla. Toiseksi julkisuuden epäasiallinen toiminta on myös ollut varmasti kuluttavaa, vaikka pääministerillä onkin ollut todella pitkä pinna.

Nyt kirmaavat tulevat puoluejohtajaehdokkaat laitumelle. Toivottavasti saamme järkevän ja vastuullisen johtajan. Hänellä voisi olla karismaakin, joka vetoaisi äänestäjiin, sillä äänestäjien tukea tarvitaan. Joka tapauksessa puolueelle on tulossa runsaasti julkisuutta tulevaan kesään asti. Se on toivon mukaan mukavampaa kuin mihin viimeaikoina on saatu tottua.

 

Hieno uutinen

Olipa hieno uutinen, että Antti Hyry voitti tämän vuoden kirjallisuuden Finlandia palkinnon.  Se antaa uskoa siihen, että on muutakin kirjallisuutta, kuin tappelemista, murhaamista, seksiä ja toisten ihmisten panettelua sisältäviä kirjoja.  Hyryn kirja on perusteellista työtä,  sillä sitä on kirjoitettu kahdeksan vuotta.

Arvostelujen mukaan kirjan lukeminenkin on melkoinen ponnistus. Kirjassa esitellään uunin tekoa melkein tiili tiileltä.  Kykeneekö nykyihminen edes lukemaan sitä.  Nykyihminen on saanut stressihormooniresistenssin. Niinpä koko ajan pitäisi tapahtua jotain kiihottavaa, muuten pitkästytään, eikä tunnu miltään. Joulun alla puhutaan paljon  stressistä.  Luulen, että tuon stressin aiheuttaa päivittäinen tarve saada stressihormooni annos. Muuten en ymmärrä koko hässäkkää.

Toivon, että joulupukki tuo minulle Hyryn kirjan. Toivon myös, että se löytyisi mahdollisimman monesta muustakin pukinkontista. Syventyminen kiirettömään Hyryn maailmaan ja pohtimaan elämän peruskysmyksiä, olisi parasta vastalääkettä nykypäivän touhotukselle.

 

Huolettomia veitikoita, osa 2

Maanantaina tuli kutsu valtuuston kokoukseen. Alunperin piti tehdä pihahommia, sitten lupauduin pojan rakennukselle talkoisiin. Kesken matkaa sain soiton, että pitää tulla valtuustoon. Ei muuta kuin takaisin kotiin vaatteita vaihtamaan.

Kokous alkoi juhlavasti, kun juhlittiin 90- vuotiasta Kempeleen valtuustoa. Paikalla oli myös entisiä luottamushenkilöitä. Pitkä rivi luottamushenkilöitä ja kunnan työntekijöitä palkittiin ansiomerkeillä.

Itse kokousta ei voi juuri kehua. Suurin osa valtuutetuista vähät välittää miten kunnan käy. Kempeleellä olisi viisaasti toimien mahdollisuus klaarata läpi tämänkin laman. Mutta nyt mennään kriisikuntaa kohden, niin että rytisee.

Ennen saattoi luottaa, että kokoomuksessa ja vasemmistoliitossa on jämerästi ajattelevia henkilöitä, eikä keskustan tarvinnut yksin kantaa vastuuta. Nyt tilanne näyttää muuttuneen. Keskusta on säilyttänyt vastuunkantajan asenteen, mutta muilta se on hävinnyt. Demareilla ja uusilla ryhmillä sitä ei ole ollutkaan.

Mistä tämä purkaus. Minusta 1,5 miljoonaa euroa on iso raha. Nyt se menetään, kun Ylikylän koulun rakentamista aikaistetaan. Mitään pakottavaa tarvetta koulun rakentamiseen tuossa ajassa ei ole. Suunnitteluajaksi jää 4 kuukautta, mikä on aivan liian lyhyt.  Sutta tulee väkisinkin. Rakentamisaika olisi yksi vuosi. Jos suunnittelu viivästyy hetkenkin, joudutaan rakentamisaikaa lyhentämään. Mitä silloin tapahtuu. Homeongelmat ovat odottamassa, kun ei ole aikaa odottaa, että rakenteet ehtivät kuivua.

 

Joko valoa on näkyvissä

Viime päivinä on hieman raotettu miten kriittisessä tilassa maailman ja Euroopan rahoitusmarkkinat olivat vuosi sitten. Vielä muutama päivä niin koko systeemi olisi voinut romahtaa. Kyllä siinä valtioiden johtajilla on ollut pinna kireällä, tai heillä ei ole hermoja ollenkaan. Onneksi mitä ilmeisemmin nopeilla ja kovillakin toimilla täydellinen romahdus vältettiin.

Reaalitalous seurasi perässä pienellä viiveellä. Tilausten loppuessa alkoivat työtkin loppua. Miinusmerkkisiä lukuja alkoin tulla joka puolelta. Nyt on alkanut tulla varovaisia uutisia, että talouden syöksykierre olisi loppumassa ja päästäisiin ehkä piankin nousun puolelle. Finanssisektorilla nousu on jo selvää. Ovatko nuo signaalit  samanlaisia  kuin edellisesssä lamassa. Esko Aho nimesi jälkeenpäin melkein minuutin tarkkuudella, milloin tuli ensimmäinen signaali, että tästä kuitenkin selvitään. Silloin oli Suomi vapaassa pudotuksessa ja korjausliikkeetkin olivat omia.

Nyt on kysymys maailmanlaajuisesta lamasta. Meidän omat vaikuttamismahdollisuudet ovat vähäiset ja lamasta selviäminenkin on pitkälti kiinni siitä, mitä tapahtuu isommissa maissa. Edellisen laman aikana leikattiin rajusti etuja. Kaikkea ei ole vielä edes palautettu. Nyt pyritään selviämään ilman suuria leikkauksia. Pyörät yritetään pitää pyörimässä. Varjopuolena on se,  että pyöriä pyöritetään nyt velaksi. Taas on pitkä velanmaksun aika edessä. Tulevaisuus näyttää onko tämä politiikka oikea. Kuinka suuren velan saamme maksettavaksi.

Edelleen tarvitaan johdolta melkoista kylmäpäisyyttä.  Maailmantalouden signaaleja olisi kyettävä lukemaan oikein.  Ainakaan vielä en ole lukenut arvioita,  että tähän mennessä otetut askelmerkit olisivat olleet vääriä.

 

Ihmeellinen alv

Ruoan arvonlisäveron alentaminen on jälleen ajankohtainen. Sitä on yritetty tehdä jo pitkästi toistakymmentä vuotta. Nyt vihdoin asiasta saatiin sovituksi hallitusneuvotteluissa. Harmillisesti ajankohta on vasta nyt pahimman laman aikaan. Veroa vastustavat voivat vedota siihen, ettei nyt ole alennusten aika. Ensin olisikin pitänyt alentaa ruoan veroja ja vasta sitten antaa muita etuja

Veronalennuksen vastustamien on ollut kummallista. Kun tuloveroja tai pääomaveroja on alennettu, ei kukaan ole kysellyt mihin säästyneet rahat kukin käyttää. Nyt kun kerrrankin on kyse uudistuksesta joka auttaisi myös kaikkien huonotuloisimpia, käytetään tällaisia argumentteja. Eniten vastustusta on ollut demarien keskuudessa. Ehkä demarit ovat luopuneet kaikkien köyhimpien etujen ajamisesta. Heille on tärkeintä palkkatuloillaan hyvin toimeen tuleva osa.

Hesarin pääkirjoutuksessa alennusta pidettiin huonona, koska se hyödyntää enemmän hyvätuloisia, jotka voivat ostaa kalliimpia tuotteita. Totta, mutta sanokaapa toinen uudistus, joka helpottaisi myös vähempiosaisten elämää. Suhteellisesti jopa paljon enemmän.

On myös sanottu, että kauppa kahmaisee alennuksen itselleen. Kaupalla onkin näytön paikka. Asiasta on niin paljon puhuttu, että kynnys alennuksen kahmaisemiseen itselle on suuri.

Kokoomus on irtopisteiden keruun mestari. Ehdottamalla ravintolaruoan alv:n laskemista 14 prosenttiin ja vähentämällä perusruoan alennusta samaiseen 14 prosenttiin kokoomus keräisi pisteet itselleen ja keskustan vuosien työ valuisi hukkaan.

 

Saisi jo riittää

Vaalirahajutut eivät ota loppuakseen. Aina paljastuu uusia asioita, joita ei ole kerrottu tai jotka ovat unohtuneet. Ilmeisesti nykyisen puolusihteerin valinta oli paha virhe. Kaikki vaalit on hävitty ja sotkuja tulee julkisuuteen jatkuvasti uusia. Myös puoluejohtaja on antanut aihetta juttuun jos toiseenkin. Varmasti kaikkien hartain toive oliis, että kaikki olisi nyt kerrottu. Muuten seuraavissa vaaleissa käy tosi huonosti

Toiset puolueet ovat välttyneet samalta vyyhdeltä. Toivoisi, että niiltäkin vaaditaan tasapuolisuuden nimissä vastaavia selvityksiä. Mutta mitäpä medialle mahtaa. Jos se saa kaivettua jostain jatkuvasti uusia juttuja, miksi vaihtaa kohdetta.

Jatkuvasti on vakuutettu, että mitään laitonta ei ole tapahtunut. Mitään sellaista ei ole vielä tullutkaan vastaan. Toivottavasti ei tulekaan. Elinkeinoelämän tukea tarvittaisiin jatkossakin. Miten tulevia vaaleja rahoitetaan, jos rahoittajat pelästyvät kokonaan.

 

Huolettomia veitikoita

Sain eilen illalla ja yöllä olla mukana Kempeleen valtuuston kokouksessa pitkästä aikaa. Pyyntö tuli parin tunnin varotusajalla, joten eipä siinä kovin paljon ehtinyt valmistautua. Keväällä pyydettiin kerran, mutta silloin olin Helsingissä. Sieltä ei tunnissa oikein ehdi mukaan.

Miltä tuntui istua jälleen valtuuston pulpetissa. Voipi sanoa, että ei nyt oikein riemumieltä syntynyt. Kun edelliset kaudet ovat vielä hyvässä muistissa, tulee helposti vertailtua illan vaikutelmia menneeseen.

En nyt keksi mikä olisi paremmin. Ehkä sellaisiakin asioita on. Kolme negatiivista asiaa tulee päällimmäisenä mieleen.

Toiminta oli vielä jäsentymätöntä. Se menee ehkä uutuuden piikkiin. Toiseksi olin havaitsevani uudenlaista nokittelukulttuuria. Yksi syy saattoi olla myöhään venynyt kokous, mutta suuri osa puheenvuoroista meni tähän kategoriaan.

Kolmannesta asiasta olen kovin huolissani. Valtuustossa on aina ollut populistiosasto. Lähes aina on löytynyt kuitenkin enemmistö joka on kantanut vastuun, vaikka se ei aina tuo irtopisteitä. Nyt näyttää pahasti siltä, että tuo vastuuosasto on alakynnessä. Muuta ei voi päätellä, kun ei välitetä 1,5 miljoonasta eurosta, mikä kunnalle olisi tulossa. Vastaava summa ollaan valmiita ottamaan lainaa. Huolettomia veitikoita sanon minä.

 

Edustajat on nyt valittu

EU-vaalit olivat odotetun laimeat. Tulos oli osittain yllättävä, osittain ei. Soinin vaalivoittoa osattiin jo odottaa. Mielenkiintoista on kuinka kauan hänen suosionsa säilyy. On melko mahdottomuus olla läsnä yhtäaikaa niin Brysselissä kuin Helsingissäkin. Luulen edelleen, että tästä alkaa tämän kuplan puhkeaminen.

Yllättävintä oli vasemmiston lähes totaalinen romahdus. Vasemmiston listoilta valittiin yksi perusdemari ja yksi pelle. Vasemmistoliitto jäi kokonaan ilman. Sitoumaton Isä Mitro voi vaikka liittyä kristillisiin. Mikään ei sitä estäisi.

Vihreillä oli terävä kärki. Heitä voi onnitella voitosta. Toivottavasti heillä on myös vaikutusvaltaa omassa ryhmässään.

Kokoomus kärsi pitkästä aikaa vaalitappion. Tosin melko lievän. Saa nähdä merkitseekö tämä trendin kääntymistä alaspäin. Usein tapahtumat pyrkivät kumuloitumaan ja ruokkivat trendiä milloin se on menossa ylöspäin, milloin alaspäin.

Keskusta välttyi pahimmalta kauhuskenaariolta. Jos ei mennyt hyvin, niin ei mennyt muillakaan. Tärkeää olisi saada jonkinlaisia valonpilkahduksia kannatusluvuissa, jotta päästäisiin vaihteeksi kasvu-uralle. Maaseudun väestön saaminen vaaliuurnille näyttää olevan tuskaisen vaikeaa. Minne on hävinnyt vanhat hyvät ajat, jolloin äänestäminen oli aivan kunnia-asia.