Varmaankin reilut sata vuotta on pohdittu sitä, kumpi järjestelmä viimein voittaa; kommunistinen vai kapitalistinen. Yleensä kapitalismi on ollut niskan päällä, mutta varmaan esimerkiksi 30-luvulla moni olisi ollut valmis ennustamaan kapitalismin pikaista kuolemaa. Neuvostoliitto näytti pitkään linnakkeelta, jota ei järisytä mikään. Tiedettiin kyllä, että kansalaisten olot eivät olleet häävejä, mutta järjestelmä levitti vaikutusvaltaansa ympäri maailmaa. Ronald Reagan päätti panna kovan kovaa vastaan. Aloitettiin loputon varustelukilpailu, jossa lopulta Neuvostoliiton eväät loppuivat. Kun kansalaisetkin halusivat jonkinlaista vapautta, koko entinen järjestelmä sortui. Näytti siltä, että kapitalismi voitti puhtaasti 100-0.
Viimeisen maailmanlaajuisen laman myötä on alettu miettiä, että mikä tilanne oikeasti onkaan. Suunnaton ahneus vie kapitalismin tietyin väliajoin kriisiin. Kuplat puhkeavat. Yleensä kansa ja piensijoittajat häviävät eniten. Kun nyt USA:n kansantuote on laskenut 2 prosenttia, se on heijastunut meillä kertautuen 7 prosenttiin, vaikka olemme kovin vähän itse syypäitä tähän lamaan.
Nyt on huomattu, että kommunistinen Kiina onkin tällä hetkellä talouden suurin mahti. Se harjoittaa toisaalta hyvin kapitalistista politiikkaa, mutta ei anna ihmisille vapauksia, vaan pitää heidät tiukassa ohjeessaan. USAn talous pysyy pystyssä Kiinan armeliaisuuden varassa. Kiinalaiset yritykset ostelevat osakkeita ja kiinteistöjä ympäri maailmaa. Volvokin on siirtynyt kiinalaisten hoteisiin. Kiinan valtiolla on valuuttaa pilvin pimein ja se on voinut tehtä mittavia elvytystoimenpiteitä. Kiinassa talouskasvu on jatkunut lähes entiseen huikeaan tahtiin. Toki lähtötilanne on ollut tosi alhainen.
Kumpikohan järjestelmä voittaa. Ehkä kapitalismi taas nousee, kunhan vain Kiinan valtionkapitalismi ei ehdi ennen sitä vallata koko maailmaa.