Maanantaina tuli kutsu valtuuston kokoukseen. Alunperin piti tehdä pihahommia, sitten lupauduin pojan rakennukselle talkoisiin. Kesken matkaa sain soiton, että pitää tulla valtuustoon. Ei muuta kuin takaisin kotiin vaatteita vaihtamaan.
Kokous alkoi juhlavasti, kun juhlittiin 90- vuotiasta Kempeleen valtuustoa. Paikalla oli myös entisiä luottamushenkilöitä. Pitkä rivi luottamushenkilöitä ja kunnan työntekijöitä palkittiin ansiomerkeillä.
Itse kokousta ei voi juuri kehua. Suurin osa valtuutetuista vähät välittää miten kunnan käy. Kempeleellä olisi viisaasti toimien mahdollisuus klaarata läpi tämänkin laman. Mutta nyt mennään kriisikuntaa kohden, niin että rytisee.
Ennen saattoi luottaa, että kokoomuksessa ja vasemmistoliitossa on jämerästi ajattelevia henkilöitä, eikä keskustan tarvinnut yksin kantaa vastuuta. Nyt tilanne näyttää muuttuneen. Keskusta on säilyttänyt vastuunkantajan asenteen, mutta muilta se on hävinnyt. Demareilla ja uusilla ryhmillä sitä ei ole ollutkaan.
Mistä tämä purkaus. Minusta 1,5 miljoonaa euroa on iso raha. Nyt se menetään, kun Ylikylän koulun rakentamista aikaistetaan. Mitään pakottavaa tarvetta koulun rakentamiseen tuossa ajassa ei ole. Suunnitteluajaksi jää 4 kuukautta, mikä on aivan liian lyhyt. Sutta tulee väkisinkin. Rakentamisaika olisi yksi vuosi. Jos suunnittelu viivästyy hetkenkin, joudutaan rakentamisaikaa lyhentämään. Mitä silloin tapahtuu. Homeongelmat ovat odottamassa, kun ei ole aikaa odottaa, että rakenteet ehtivät kuivua.
Suomeen saatiin EU:n kemikaalivirasto pitkän väännön jälkeen. Puolalaiset saivat itselleen Varsovaan rajavalvontaviraston. Virasto on sijoitettu keskustan yhteen pilvenpiirtäjän neljään kerrokseen. Kerrokset ovat 22-25 tai jotain sinnepäin. Kaikesta näkee, että puolalaiset ovat halunneet antaa virastolle näyttävät ja modernit puitteet.
Inhottavimpia ilmiöitä on koulukiusaaminen. Sen havaitseminen on vaikeaa, mutta seuraukset voivat olla vakavat.