Takkiin tuli

Ei tullut Paavosta presidenttiä. Toinen kierros jäi 34 000 äänen päähän. Jossitella voi monella tavalla. Jos esimerkiksi Pohjois-Suomi olisi äänestänyt yhtä innokkaasti kuin etelä, tilanne olisi voinut olla toinen. Ja sitten tästä Haavisto ilmiöstä. Jälleen kerran myötämielinen media oli asialla. Helsingin Sanomat kertoi hyvän esimerkin. Media repäisi suuret otsikot, että Haaavisto on mennyt toiseksi. Tosiassa gallupissa Haavisto oli edellä yhdellä äänellä ja gallupin virhemarginaali oli 2,5 prosenttia. Eli todellisuudessa Paavo saattoi olla vielä huomattavasti edellä. Hesarikin pohdiskeli, että uutisointi ei tainnut mennä ihna kaikkien eettisten periaatteiden mukaan.

No kävi niinkuin kävi. Kahdesta on nyt valittava. Haavistoa ei voi mitenkään äänestää. Mutta Niinistöä. Paljon helpompi olisi äänestää jos Niinistö olisi aikoinaan vastaavassa tilanteessa ilmoitattanut äänestävänsä Ahoa. Tiukka vaali olisi saattanut jopa kääntyä Ahon hyväksi. Lähihistoriaa olisi ehkä kirjoitettu toisella tavalla. Eipä se paljon auttanut kun ilmoitus tuli vaalien jälkeen.  Lähes kaikissa vaaleissa on tullut käytyä uurnilla ja kymmenkunta kertaa olen ollut toimitsijanakin.  Ei kehtaisi sentään liittyä nukkuvien puolueeseen.

 

Vaalijuhlassa ei tarvinnut olla yksin

Sunnuntaina pidettiin Paavon maakunnallinen vaalijuhla Oulussa Pohjankartanossa. Pikkuisen oi järjsestäjillä tullut virhe, kun sinne tilaisuuden järjestivät. Paikalla oli kaksinverroin väkeä kuin mitä saliin mahtuu. Ehkä kuitenkin hyvä niin. Ouluhalli saattoi olla varattu ja olisi varmaan maksanut moninkertaisesti. Paikalla oli siis paljon väkeä. Hami vain, ettei nuorta väkeä juuri näkynyt. Eipä sinne saanut omia lapsiaankaan mukaan. En tiedä mistä nuorille tulee politiikan kielteisyys. Itse aikoinaan kävin isän kanssa poliittisissa tupailloissa jo ennen kansakoulua.

Paavon puhe oli tuttu jo edellisestä tilaisuudesta. Puheen ajatuksen voi hyvin pitkälle allekirjoittaa. Rohkea oli ehdotus, että otettaisiin markka euron rinnalle yksi yhteeen. Tosin Paavo sanoi heti perään, että se olisi hallituksen ja eduskunnan asia päättää, ei presidentin. Monet Paavon ajatukset ovat moderneja ja ne tullaan yleisesti omaksumaan vasta tulevaisuudessa.

Olen katsellut netistä Paavon tv spotit. Minusta ne ovat tosi hauskoja. Enpä olisi itse keksinyt yhtä hauskaa tapaa tuoda ajatuksia esille. Hupispottien ohessa on myös spotteja, joissa on vakavaa asiaa. Kävi miten kävi Paavo on tehnyt mahtavan vaalikamppailun ja toivottavasti sillä nostaa myös puolueen iskuun. Viimeisin galluppi oli pitkästä aikaa rohkaiseva. Toivottavasti alkanut trendi jatkuu.

 

Paavolla on virtaa

Sain olla Väyrysen Paavon vaalitilaisuudessa perjantaina Kaakkurissa. Tuleva presidentti on nyt kätelty, joten ei passaa kättä pestä pitkään aikaan.

Pidin Paavon puheenvuorosta. Voin allekirjittaa hänen ajatuksensa 99 prosenttisesti. Erityiset ajatukset ihmiskuntapolitiikasta olivat sellaisia, että esim vihreät ovat tällä sektorill ovat kovin köykäisiä ajattelijoita.

Paavo on tehnyt hurjalla innolla vaaalityötä. Perjantainakin oltiin kahdeksannessa tilaisuudessa. Kukaan toinen ei sellaiseen rääkkiin pystyisi. Täytyy Paavolla olla myös rautainen kunto, vaikka hän on sanonut ettei kuntoile koskaan.

Touhussa oli myös rentoa meininkiä. Paavo evästi kuulijoita, että kehukaa häntä ihmisille joita tapaatte. Jos ne rupeavat moittimaan sanokaa, että “eihän Paavo häävi ole,  mutta kuitenkin kaikista paras”. Toivottavasti toteutuu Paavon ennakoima kannatuksen kehitys. Pientä viitettä viimeisessä gallupissa sellaisesta olikin.

 

Kyllä hävettää

“Lakeuden yhteistoiminta-alue kariutui

Kuuden Oulun eteläisen kunnan yhteistä Lakeuden yhteistoiminta-aluetta ei muodosteta. Hailuoto, Kempele, Liminka, Lumijoki, Muhos ja Tyrnävä valmistelivat parin vuoden ajan sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminta-aluetta, jonka vastuukuntana olisi ollut Kempele.

Hanke tyssäsi valmistelun viimeisinä viikkoina, kun Kempele esitti aikalisää sopimusneuvotteluihin.

Kempele perusteli esitystään maan hallituksen uusilla kuntalinjauksilla, toimintaympäristön muutoksilla ja tyytymättömyydellä Kempeleen oletettaviin yhteistoiminnan maksuosuuksiin.

Kempeleen esitys perussopimukseen tulevasta kirjauksesta koskien vuodeosastojen tulevaisuutta jäi myös vaille yhteistä kantaa.

Muut kunnat eivät nähneet aikalisän ottamiselle perusteita tai tarvetta.

Päätöksen teki perjantaina koolla ollut yhteistoiminta-alueen ohjausryhmä, joka totesi, ettei yhteistoiminta-alueen rakentumiselle ole muuttuneessa tilanteessa edellytyksiä.

Lakeuden kunnat esittävät omille luottamusmieselimilleen yhteistoiminta-alueen valmistelun lopettamista ja hankkeen raukeamista.

Kunnat kokoontuvat lähiviikkoina keskustelemaan uudesta tilanteesta ja kartoittavat samalla tulevaisuuden yhteistyömahdollisuuksia.”

Tämä Kalevan uutinen on karua luettavaa. Kempele pettää aina. Voin kuitenkin sanoa, että itse en ole ollut tätä päätöstä sorvaamassa. Luottamus ansaitaan usein pitkällä työllä, mutta sen voi menettää hetkessä

 

Paavosta presidentti

Niin siinä sitten kävi, ettei muita halukkaita löytynyt ja Paavo pääsee yrittämään presidentin vaaleissa. Paljon on kuultu valituksia, että puolue on vaikeuksissa ja puheenjohtajakaan ei halua panna itseään alttiiksi. Toisaalta ei muillakaan puolueilla ole ehdokkaita sen enempää. Kokoomuksella on vain Sauli Niinistö. Ei kokoomuksen ole sanottu olevan kriisissä eikä Kataista ole vaadittu mukaan presientinvaaleihin.  Niin se menee kummallisesti tuo julkisuus. Demareilla on Lipponen. Heillä on toki myös kaksi näennäisehdokasta, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia edes päästä ehdolle.

Kukaan ei voi kiistää etteikö Paavo olisi sinnikäs kaveri. Vaikka viime vaaleissa tuli paha tappio, Paavo oli kohta kiertämässä kenttää tavoitteena presidentin vaaali. Miksi emme hyödyntäisi tällaista intoa. Nyt Paavolla on aikaakin, kun muut poliittiset tehtävät eivät juuri haittaa.

Kovasti oli polemiikkia neljä vuotta sitten, että miten Paavosta ministeri. Hyvin hän pestinsä hoiti. En muista yhtään asiaa, jossa olisi tullut eteen ettei Paavo osaa tehtäväänsä hoitaa. Niin kävisi presidentinkin hommassa. Paavo kyllä osaisi. Nyt vain pitäisi äänestäjät saada ymmärtämään se.

Vaaleissa varmaan Paavo laittaa Niinistön ja Lipposen tiukoille nykyisestä Euroopan tilanteesta. Heidän kaudellaan Suomi vietiin EU:n ytimiin ja rahaliittoon. Kesksuta vastusti, mutta joutui nyt maksamaan koan hinnan toisten tekmemistä päätöksistä.

 

Mistä presidenttiehdokas

Päivän puheenaihe alkaa olla mistä keskustalle saada presidenttiehdokas. Yksi toisensa jälkeen potentiaaliset ehdokkaat vetäytyvät, viimeksi Olli Rehn. Mukana on asta Paavo- täysillä niinkuin aina.

Puolue on jotenkin edelleen takalukossa yllättävän suuren vaalitappion jälkeen. Varmaan rahatkin ovat vähissä. Nyt olisi tärkeää saada uskottava ehdokas seuraaviin vaaleihin. Paavo Väyrynen on sellainen. En usko kenenkään ajattelevan, etteikö Paavo pystyisi homman hoitamaan. Ongelma vain on miten presidentiksi pääsisi.

Nyt on tilausta ehdokkaalle, joka puhuu kansan kielellä. Jonka puhetta ei tarvitse arvailla sanakirjan kanssa. Itse ajattelin, että Kääriäinen voisi olla sellainen, lupsakka kansanmies. Hän kuitenkin ilmoitti ettei ole ollut oikein vetoa eikä työtöä. Eli ei kannata lähteä kisaan.

Taitaa olla niin, että Anneli Jäätteenmäen on ruvettava kisaan. Hänellä olisi kokemusta ja mahdolisesti ainoana naisena voisi saada jonkin lisä-äänen. Toivottavasti vuoden 2003 jutut on kaluttu loppuun eikä niistä enää saada numeroa. Silloinkin Anneli oli kyllä oikeassa loppuviimeksi.

Halauaisiko joku selvästi nuorempi kokeilla siipiään vaalissa. Siitä ei olisi haittaa tuleville vuosille, vaikka presidentin paikka ei aukeaisikaan.

 

Mökkielämää

Mahdollisesti meneillään on viimeinen mökkiviikonloppu tänä kesänä. Juuri on syöty kesäinen ateria. Parsikaalikantakeittoa. paistinpannulta sieniä ja järvikalaa. Lisäkkeeksi perunoita ja salaattia, nekin omalta maalta. Ateria oli herkullinen vaikka mukana oleva varhaisteini taitaa kuolla nälkään. Hajukinkun on niin kamala.

Sienet ovat helppoja syötäviä, mutta kieltämättä järvikalan kanssa saa tehdä töitä. Jo perkausvaiheessa melkoinen osa kalasta joutuu suoraan kompostiiin, mutta vielä lautaseltakin poistuu iso osa. Mistähän niitä ruotoja oikein piisaa. Luoja ei kaloja luodessaaan tehnyt niistä kaikkein käyttäjäystävällisimpiä. Ihme kun kaupasta ostaa jonkin kalapurkin, ruodoistaei ole tietoakaan.

Pitää tästä mennä taas karviaispensaan ääreen marjoja nyppimään. Tarkkana saa olla etteivät piikit pistele. Mutta tämä on sitä mökkielämää- Vielä kun ehtisi illalla sieniä katselemaan ja kokeilemaan uskaltaisiko illan päätteeksi pulahtaa järveen.

 

Terveisiä Lumijoelta

lllalla palattiin Lumijoelta melko väsyneinä, mutta onnellisina. Lähes viikko oli saatu viettää juhlakaupungissa. Välillä oli vähän liian kuuma ja pyhäiltana oli jo kylmä, mutta kokonaisuutena säät olivat mahtavat. Kenttä ehti kuivua juhannuksen ajan sateiden jäljiltä. Välillä tullut sadekuuro sen sijaan kostutti maanpintaa sen verran, että pölyongelmista ei saatu kärsiä.

Maanantaina oli toisaalta haikea olo. Näitä suviseuroja on suunniteltu pitkään. Oikeastaan lokakuun 17 päivästä 1994. Alkuvaiheessa minullakin oli oma rooli siinä, että suviseurahekemus lähti keväällä 1996. Nyt on jo seuraava polvikin remmissä. Näissä suviseuroissa ja varsinkin tulevissa. Itselläni oli mahtava työhuki, kun olin liikennetoimistossa toimistovastuuhenkilönä. Sain toisaalta olla kokemassa sitä jännitystä ja intensiivistä tunnelmaa kun täyttö on parhaillaan menossa tai lopussa alueen purku. Voisi kuvitella, että se on ikäänkuin sodan johtamista. Tilanteet vaihtuvat nopeasti, tulee yllättyksiä  ja päätöksiä on tehtävä sillä sekunnilla. Toisaalta oma vastuuni oli aika kevyt. Sain huolehtia siitä, että toimistossa kaikki rullaa: ruokaa ja  kahvia riittää, työntekijät kirjataan saapuneiksi ja ruoka- ja kahviliput jaetaan. Ehkä osasin vastata myös joihinkin kysymyksiin niin,  ettei operatiivisen puolen tarvinnut niihin käyttää aikaa. Tunteet toimistossa vaihtelavat nopeasti. Välillä on hektisen toiminnan hikisiä minuutteja ja välillä taas “Hei nyt on keskiviikko klo 20.30 ja mikään puhelin ei soi”

Onnellisia saamme olla siitäkin, että koko perheemme oli seuroissa. Yritettiin sunnuntaina perinteitä ryhmäkuvaa. Kaikkia ei saatu yhtä aikaa paikalle. Otettiin kaksikin kuvaa, mutta kolmaskin olisi voitu ottaa jos olisi ollut silloin kamera saapuvilla.

Seuroista jäi sellainen tunnelma, että ulkoisten paineiden alla Siionin väki halusi kokoontua yhteen. Väkeä oli paljon. Seurateltta oli jatkuvasti niin täynnä, että ovilla piti olla narumiehiä estämässä, ettei sisään tule liian paljon väkeä. Saatiin kuulla ja uskoa turvallisesti, että Jumalan sana on sama eilen tänään ja huomenna. Pienen paikalla itsekukin haluaa  kilvoitella kohti suurta päämäärää.

Arki alkoi sitten tiistaiaamuna. Ei tarvinnut kuin avata Kaleva. Ehkäpä tuonkin pääkirjoituksen aiheuttama mielipaha tästä haihtuu kun lähtee töihin kasvimaalle, jonne ei ole ehtinytkään pitkään aikaan.

 

Hallitusta pukkaa II

Kahden kuukauden kiemuroiden ja väännön jälkeen hallitus alkaa olla nimitystä vaille valmis. Toivotaan onnea ja menestystä. Haasteita ei ainakaan puutu. Euroopan talousongelmia ei ole ratkaistu ja jos Kreikan ja muiden ongelmamaiden taloudet lähtevät vapaaseen pudotukseen, on uusi hurja lama edessä koko Euroopassa, ehkä koko maailmassa.

Suomessa kestävyysvaje pitäisi saada kurottua umpeen. Edellinen lama hoidettiin lainanotolla, mutta jos uusi kriisi tulee niin mitä sitten.

Uusi hallitus on kaupunkilaisten ja eteläsuomalaisten hallitus. Pohjois-Suomeen on ehkä tulossa yksi ministerin paikka. Onneksi entinen asuntoministeri ei kuitenkaan lopulta tullut kuntaministeriksi. Hänestä elämää ei ole kehä kolmosen ulkopuolella, eikä hän edes halua tutustua jos sitä mahdollisesti olisi. Uusi kuntaministeri asuu Jyväskylässä, joten hänellä on ehkä hieman laajempi näkymä Suomeen. Toimet opetusministerinä eivät kuitenkaan juuri vakuuttaneet, vai mitä esimerkiksi Tyrnävällä ajatellaan.

Voipi sanoa, että äänestäjät äänestäessään niinkuin tekivät potkaisivat itseään koipeen. Maalla asuvat kerran ja pohjoisessa maalla asuvat kaksi kertaa. Jos keskusta olisi hävinnyt vaikka vain kolmasosan mitä nyt, tilanne valtakunnassa olisi täysin toisenlainen.

 

Mitäs nyt tehdään

Säätytalolta tuli uusi jytky, kun vasemmisto marssi ulos hallitusneuvotteluista. Kataisen johtamat hallitusneuvottelut olivat ajautuneet karille. Pari viikkoa oli vakuuteltu, että neuvottelut etenevät, mutta mitään ei voi kertoa. Todennäköisesti neuvottelujen vetäminen on ollut yhtä kivirekeä. Voin vain kuvitella kuinka demarit ovat tehneet puoluepolitiikkaa tavalla jonka vain he osaavat.

Mitäs nyt tehdään. Soini odottaa Kataisen puhelua. Mutta jos Soini päästetään hallitukseen, mitä löydetään ne kolme neljä muuta ministeriä. Pitäisi osata tehdä muutakin kuin äänestää tyhjää. Eli on vaarana hallitus, jossa on useita epäpäteviä henkilöitä.

Pitäisikö keskustan sittenkin läheä hallitukseen. Vaaleissa tuli rökäletappio, jota on vieläkin vaikea uskoa todeksi. Mutta mitä oppositiossa voi tehdä. Yritetäänkö opetella Soinin letkautuspolitiikkaa vai vastustetaanko kaikkea mikä liikkuu. Vaarana on, että keskusta ajautuu marginaaliin ja seuraavissa vaaleissa ei kannatus nousekaan. Pudotaan suurien ryhmästä keskisryhmääm kuten on käynyt vasemmistoliitolle.

Pitäisikö sittenkin lähteä hallitukseen. Voitaisiin olla sopivasti esilla ja vaikuttaa päätöksiin. Ehkä kokoomus saisi sitten suurimpana puolueena ottaa päävastuun niistä kipeistä ratkaisuista joita varmasti joudutaan tekemään. Ja jospa puolueesta ei enää löytyisi kaikenalaisia luurankoja median kaluttavaksi niinkui viime kaudella. Yhteys kenttään ja ihmisten elämään pitäisi varmasti saada paremmin toimimaan. Ja mahdollisten ministerien pitäisi olla kokeneita, mutta tuoreita kasvoja.

Näin ajattelen. Monesti olen ollut väärässä, kuten esimerkiksi siinä, että perussuomalaisten kannatus hiipuu Soinin mennessä Brysseliin. Kävikin päinvastoin. Voisi toisaalta kyllä perata, mitä Soini oikein Bysselissä teki.