EU-vaalit olivat odotetun laimeat. Tulos oli osittain yllättävä, osittain ei. Soinin vaalivoittoa osattiin jo odottaa. Mielenkiintoista on kuinka kauan hänen suosionsa säilyy. On melko mahdottomuus olla läsnä yhtäaikaa niin Brysselissä kuin Helsingissäkin. Luulen edelleen, että tästä alkaa tämän kuplan puhkeaminen.
Yllättävintä oli vasemmiston lähes totaalinen romahdus. Vasemmiston listoilta valittiin yksi perusdemari ja yksi pelle. Vasemmistoliitto jäi kokonaan ilman. Sitoumaton Isä Mitro voi vaikka liittyä kristillisiin. Mikään ei sitä estäisi.
Vihreillä oli terävä kärki. Heitä voi onnitella voitosta. Toivottavasti heillä on myös vaikutusvaltaa omassa ryhmässään.
Kokoomus kärsi pitkästä aikaa vaalitappion. Tosin melko lievän. Saa nähdä merkitseekö tämä trendin kääntymistä alaspäin. Usein tapahtumat pyrkivät kumuloitumaan ja ruokkivat trendiä milloin se on menossa ylöspäin, milloin alaspäin.
Keskusta välttyi pahimmalta kauhuskenaariolta. Jos ei mennyt hyvin, niin ei mennyt muillakaan. Tärkeää olisi saada jonkinlaisia valonpilkahduksia kannatusluvuissa, jotta päästäisiin vaihteeksi kasvu-uralle. Maaseudun väestön saaminen vaaliuurnille näyttää olevan tuskaisen vaikeaa. Minne on hävinnyt vanhat hyvät ajat, jolloin äänestäminen oli aivan kunnia-asia.
