Vaalien yli pantatut uutiset tulivat sitten keskiviikkona. Jutut saatiin kuin saatiinkin siirrettyä vaalien yli. Vaaleissa voitiin puhua yleviä juttuja, jotka samantien voidaan unohtaa. Varuskuntia lakkautetaan ja kuntia yhdistetään. Varuskuntien lakkauttaminen on sikäli ymmärrettävää, että kun rahaa on säästettävä ja ikäluokat pienenevät, on jostain karsittava. Kokonaan toinen juttu on se, että tapahtuiko karsinta oikeasta paikasta. Liikkumavaraakin oli. Siitä on merkkinä kuinka ruotsinkieliset saivat pitää kaksi varuskuntaa lähellä toisiaan.
Kuntauudistus tuntuu kummalliselta. Hallituksen ohjelmaan hutaistiin tappolista. Nyt sitä yritetään viedä väkisin lävitse. Mitään takeita, että rajoja siirtämällä saavutetaan säästöjä ei ole. Toiminta vaan halvaantuu pitkäksi aikaa. Samalla voidaan sanoa hyvästit perinteiselle kunnalliselle demokratialle. Luottamusmiehiksi pääsevät tulevaisuudessa vain ne, joilla on paljon rahaa sijoittaa vaalityöhön tai tukeva sponsori. Muut älkööt vaivautuko.
Nokian irtisanomiset ovat surullinen juttu. Eikö Suomessa tosiaan kannata tuottaa mitään. Pääomalla ei ole myöskään isänmaata. Se olit tosin tiedossa jo ennestäänkin. Mutta mikäpä auttaa, kun kilpailijat valmistavat tuotteensa halpamaissa.
Neljäs huono uutinen oli edelliseltä päivältä. Paavo lähtee kampeamaan Kiviniemeä puheenjohtajan pallilta. Hyvä fiilis vaaleista meni samantien. Pitäisiköhän palauttaa Paavolle vaalimukit. Olisi nyt malttanut hetken odottaa ja antanut puolueen tehdä työtään vaalien antamalla uudella innolla. Mutta siihenpä sekin lässähti.
